Taas mennään, eikä meinata! by Jaana Kivimäki

Taas mennään, eikä meinata! 

Tammikuun Hollannin kisan jälkeen oli vain kuukausi aikaa palautumiseen Suomessa ja valmistautua seuraavaan koitokseen.

 Itseni olin satuttanut selkärangasta joulukuussa ratsastaessani Griviksellä ja se aiheuttaa ylimääräistä spastisuutta alaraajoissa ja heittää mut todella vinoksi. Olen ravannut lääkärissä, mutta mitään ei ole löydetty. Pyrin ratsastamaan niin paljon kuin mahdollista, mutta pakkaset ja kova kipuilu selkärangassa vähensivät selkäännousu kerrat 1-2 / viikko. 

 Kaksi viikkoa ennen Dohan reissua lääkäri totesi rintarangassa murtuman, joka voi aiheuttaa tämän vasemman jalan turvotuksen ja spastisuuden ja tietysti vinouden :/ . Murtuma on vanhan vammani yläpuolella, juuri siinä kohtaa missä selkärankaan asetetut tukiraudat päättyvät. Siksi sitä ei ajoissa huomattukaan. Koska turvotus oli alaraajoissa ja vinous ja spastisuus myöskin vyötärön alapuolella, niin vikaa etsittiin väärästä kohtaa. Lääkäri toki totesi levon auttavan pieneen ranka murtumaan, mutta minulla ei valitettavasti lepoon ollut aikaa.

 Nyt kun tiedettiin että alaraajoissa ei ole vikaa, niin pystyimme pari viikkoa ennen Dohan kisaa aloittamaan kunnolla jalkojen ja kylkien venytykset sekä jumpan. Sain fysioterapian avulla itseäni suoremmaksi ja kipu sekä spastisuuslääkkeillä pystyin jatkamaan treenejä. 

Hevonen pakattiin rehuineen ja kisakaappeineen pieneen traileriin helmikuun lopussa. Mun vanha mersu raukka veteli viimeisiä tukholmasta Saksaan ja sieltä Liegeen. Tietenkin mun tuurilla Ruotsin puolella moottoritiellä puhkesi trailerista rengas! Ajotilanteesta selvisin säikähdyksellä, mutta ongelma olikin kuinka saadaan vaihdettua räjähtänyt rengas uuteen !

Kumpikaan avustajistani ei ollut koskaan vaihtanut rengasta, minä olin joskus, siis silloin kun vielä ennen onnettomuutta kävelin mutta nyt minusta ei ollut mitään apua. Puhjennut rengas oli kaikenlisäksi vielä moottoritien puolella, ja liikenne oli kauhistuttava.

 Minä pysyin visusti autossa sisällä, en todellakaan viitsinyt mennä jakelemaan  neuvoja tytöille pyörätuolini kanssa siihen liikenteen sekaan. Likat saivat suomenpuolelta puhelinneuvontaa ja aloittivat renkaan vaihdon.

Autossa oleva tunkki oli aivan liian köykäinen, ja vääntyi trailerin painosta  rengasta vaihdettaessa.. 

Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta likat onnistuivat :) 

Matka jatkui...Hevonen otettiin pari kertaa matkan aikana ulos trailerista kävelylle, normaalisti tämän pituisella reissulla olen pitänyt yhden pitkän tauon, jolloin hevonen poistetaan kyydistä, mutta nyt rengasrikon takia, mikä kulutti aikaa hurjasti, tehtiin se kaksi kertaa. 

Yövyimme Hannuloilla Saksassa ja sitten jatkettiin matkaa Belgiaan.

Toinen avustajani viskattiin Brysselin kentälle ja toinen vei hevosen Liegen lentokoneeseen.

Minä ajoin, koska avustajillani ei ole pikku E korttia vetääkseen yhdistelmää, kädet puuduksissa  toista tuhatta kilometriä, ennen kuin pääsin rentoutumaan itse Dohan koneeseen.

Kisapaikalla Dohassa oli upeaa!

 Areenat ja miljöö olivat jopa hienompia kuin Lontoon Paralympialaisissa :) Hotellimme oli luxus ! Harvemmin tällainen suomalainen tavis pääsee viiden tähden hotellipalveluihin ;) Nautin joka hetkestä.

Ratsastaminen Bellellä oli helppoa, oman kroppani osalta , kun lämpöä oli keskimäärin +25 astetta niin spastisuutta oli puolet vähemmän. Belle oli myös rennompi ja parempi kuin joulu-tammikuussa kertaakaan Suomessa. Mutta kisapäivät olivatkin sitten asia erikseen...

Dohan kilpailu oli hyvä harjoitus, ja varsinkin kun vastaanottajamaa maksoi lennot,  kyseessä oli siis kutsukilpailu.

 Vapaaohjelmassa tuloksena oli jaettu kolmas sija, mutta kaikkiaan kilpailussa prosentit olivat varsin alhaisia. Erot tuomaripisteissä olivat valtavia, 5-7 prosentin suuruisia.

Belle jännittyi radalla ja pelleili, jopa hyppi pystyyn ennen rataa , mutta toisaalta meillä oli myös todella hienoja pätkiä, joista saatiin kahdeksaa. Hevosen liikkeitä kehuttiin kovasti, samoin ratsastajan vaikutusta hevoseen :) . 

Minulla on tosi potentiaalinen hevonen ja nyt rakennetaan vahvempaa yhteistyötä ja luottoa. Se, että pääsen kunnolla päivittäin treenaamaan Saksassa, auttaa varmasti kisakokemuksen ohella. Suomen kylmyydessä en pysty valmentautumaan talvella riittävässä määrin.

Bellilene siis jäi paluumatkan varrella Saksaan Schenefeldiin Böckmannin perheen ratsastuskeskukseen palautumaan ja lepäilemään. EM-kouluratsastaja Kristina Böckmann ja hänen äitinsä, ratsastaja ja valmentaja Kaarina ovat luvanneet auttaa valmistautumisessa kohti Rioa.

 Itse lähdin takaisin Saksaan 19.3. eli ehdin olla vain viikon Suomessa Dohan matkan jälkeen.

 Mutta nyt ehdin treenata Saksassa kolme viikkoa ennen Ranskan Deauvillen kansainvälisiä kilpailuja huhtikuun alkupuolella.

Ajoimme avustajani kanssa tuolla  vanhalla mersullani, minkä kestävyydetä en pysty olemaan aivan varma :(

Helsingistä Tukholmaan menimme laivalla ja sitten olikin taas yli tuhannen kilometrin ajo Böckmanneille Saksaan.

 Auton kuorma oli melkoinen ;  Hevoselle rehuja ;  kolme säkkiä Balancea ja kolme Mysliä, pellavaa ja vielä kaikkia vitamiineja sekä  mun kahden kuukauden hoitotarvikkeita, eli katetrit yms.

 Trailerin kesärenkaatkin ängettiin mukaan!

 Ja tottakai avustajani, minä ja pyörätuolinikin  :)

Minä ja koko Team Kivimäki toivotamme kaikille Oikein Hyvää Pääsiäistä !