Kisakauden aloitus sumussa by Niina Perkkiö

Ei lähtenyt tämäkään kisakauden aloitus niin kuin Strömssöössä.
Matleenan ja Gondan oli tarkoitus startata Kajaanissa sunnuntaina 20.3. Minä aloin oksentamaan lauantaina aamupäivästä. Ajattelin siinä, että kyllä tästä piakkoin selvitään. Yleensä taudit eivät kauaa minussa viihdy. Mutta toisin kävi, pahoinvointi jatkui vaan. Mieheni ja Matleena lähtivät pakkaan hevosautoa lauantai iltana. Minä annoin puhelimessa ohjeita, mistä kaikki löytyvät. Yö meni vessanpönttöä halaillessa.
Sunnuntai aamun valjetessa, olin niin heikossa kunnossa, että ei minusta ollut lähtijäksi. Karavaani starttasi klo 7.00 ilman minua. Ensimmäistä kertaa en ollut kisoissa mukana. Oli kauheaa maata kotona ja tuijottaa Equipe Onlinea. Puhelimen välityksellä kuulin, että poni käy kuumana verkassa. Ensimmäinen luokka menikin ponin viedessä lasta ja Gonda osoitti parhaita puoliaan; pukkia laukka-osuuksilla, pään viskelyä. Aah, mää voisin niin "kuristaa" ton ponin tämmöisinä päivinä.




Toiseen luokkaan poni oli paremmin avuilla ja suostui yhteistyöhönkin. Kauden ensimmäisestä A:sta 60.500%. Ei ihan putkeen, mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Kisaajat saapuivat kotiin klo 20 aikoihin. Eväät olivat kelvanneet ja mies kaatui sohvalle: "Mää oon ihan poikki."

(c) Annika Rajanti

Ponimme asustaa täysylläpito tallissa Oulaisissa. Onneksi niin, sillä su-ma vastaisena yönä minulle nousi kuume ja poskiontelot alkoivat oireilla. Ponin viikko-ohjelmassa luki maastoilua. Miten minusta on maastoon kaveriksi? Viime viikolla Matleenan kotivalmentaja kävi kaksi kertaa ja tällä viikolla hän oli reissun päällä. Hieroja tulisi huomenna. Ja to lähtisimme maajoukkueleirille Ypäjälle.

Maanantaina maastoilut onnistuivat hyvän ystäväni, joka myös ratsuttaa ponia kerran viikossa, lähtiessä Matleenalle kaveriksi. Ponin viime viikon tiukat kouluratatreenit eivät kyllä painaneet sen jaloissa. Käynti oli tuntematon käsite meidän prinsessalle :). Minä istuin lääkärin vastaanotolla ja sain kuurin poskionteloihin. Toivottavasti näillä nyt torstaihin mennessä tulee elävien kirjoihin. Tällä olotilalla ei 550 km ajeta.
Tiistaina menin töihin klo 6.00, koska hieroja tulisi klo 15.00. Gonda on kahden vuoden ajan saanut fascia hoitoja 6 viikon välein. Uskon, että yksi meidän nopean kehityksen ja tuloksien salaisuus, on ollut tämä pirteä käsittelijä. Alkuun tuli takajalkaa ja pukkia käsittelyn yhteydessä, mutta nyt poni rentoutuu ja nauttii täysin siemauksin tunnin hieronnasta. Välillä Charlotte saa toimia psykologina myös minulle, kun kertaan meidän kuukauden tapahtumia luonteikkaan ponimme kanssa.

Hoidon jälkeen ponille loimet niskaan ja muutamaksi tunniksi ulos. Heinät valmiiksi illalle ja seuraavalle päivälle. Sitten vauhdilla jäähallille poikaani Santeria viemään maalivahti-treeneihin. Jäähallin kahviossa viestittelen Kür-musiikin tekijän kanssa. Musiikki ei ole vielä valmis ja perjantaina se pitäisi esittää maajoukkuetreeneissä Kikolle.
Keskiviikkona meillä oli kävelytyspäivä, koska poni oli hierottu eilen. Toiveissa olisi vaihtelevaa maastoa, jossa olisi ylä- ja alamäkiä. Teimme Matleenan kanssa myös hieman maastakäsittely-treeniä. Poni ei oikein tahdo muistaa aina, mikä se arvojärjestys tässä laumassa on. Kahdestaan kaksikkoa ei voi päästää lenkille, koska ei ole takeita, mitä poni keksii milloinkin. Varsinkin näin keväällä tuntuu, että kiima on koko ajan päällä. Tunnin kävelyn jälkeen tallille päästyämme pakkasimme vielä kisakaapin ja hevosauton huomista lähtöä varten valmiiksi. Jälleen kerran kiitän itseäni hyvästä ostoksesta hevosauton suhteen. Lokakuun ensimmäisillä luikkailla keleillä traileri lähti heittelemään perästä, osuen sillan kaiteisiin ja käyden myös vastaantulevien kaistalla useaan otteeseen. Elämäni pisimmät 10 sekuntia. Auton sivupellit ja traileri menivät korjuuseen. Sen jälkeen ajaminen trailerin kanssa on ollut painajaismaista. Sopivan hevosauton löysimme helmikuussa, jonka jälkeen olen saanut myös ajamisen itsetunnon takaisin. Tien päälle lähteminen ei pelota enää.

Torstai aamuna kello soi kuudelta. Eväiden tekoon ja auton pakkaaminen loppuun. Matkalla tallille nakkasimme Santerin kouluun kello kahdeksaksi. Poni kyytiin ja kahdeksan tunnin ajomatka kohti Ypäjää odotti. Meidän arvon prinsessakin oli hyvällä päällä ja marssi autoon heti ensimmäisellä yrittämällä. Käytämme yleensä pitemmillä matkoilla kahden pysähdyksen taktiikkaa. Matka sujui mukavasti ja samalla sain sähköpostiini valmiin Kür-musiikin. Matleena teki mielikuvaharjoittelua matkalla musiikin tahtiin ja minulla menei kylmät väreet. Me "maalaiset" olimme päässeet näin pitkälle ahkeran harjoittelun ja kaiken osuessa nappiin.

Illalla viideltä olimme kohteessa. Paikalle oli tullut myös muita ponien maajoukkuelaisia. Maajoukkueessa vallitsee hyvä henki ja uudetkin treenaajat on otettu hyvin vastaan. Poniäitien kanssa teimme pienen kävelylenkin, sillä aikaa kun ratsastajat tyhjensivät tavaroitaan autosta ja laittoivat karsinoita kuntoon.

Kävimme majoittumassa Kurssikeskukseen ja sillä aikaa poni sai rentoutua karsinassa. Pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen, lähdimme vielä ratsastamaan. Kahdeksan tunnin autossa seisomisen jälkeen, huomisessa valmennuksessa olisi aika jäykkää ponia tarjolla.



Äidin mussukka valmiina

Kaksi edeltävää kuvaa (c) Wilma Erkkilä

Pääsiäinen kuluu Ypäjällä. Tai ei täällä oikeastaan ole pääsiäisestä tietoakaan. Ratsumestarin parista keltaisesta tipusta voi päätellä jonkun juhlan olevan käsillä.   

Tästä se kisakausi jatkuu luonteikkaan ponimme kanssa :)