Maanantai on maanantai tallinpitäjällekin, mutta tänään se tuntuu perjantailta
Oih ja voih mikä ihanuus auringonnousu aamutallille könytessä silmiäni kohtasikaan.
Ennen oman tilan hankkimista, en ollut sen enempää aamu- kuin iltavirkkukaan - olen aina ollut kääpiöistä se Unelias. Kun vielä hevoseni olivat täysihoitotallissa vieraalla ja itse kävin valmentamassa ympärämpär, niin suunnittelin päiväni siten, että varsinkin talvella sain nukkua aamuisin kunnes valostui ja pyrin olemaan kotona jo ennen pimeää. Lyhyitä olivat talvipäivät tuolloin.
Nyt tilallisena pyöritän Ratsureima Ranchin tallia yksin ja kas kummasti sitä tottuu heräämään joka aamu seitsemältä ja jolkottelemaan iltatallin tekoon ysin ja kympin välissä ehtoota. Vaikka ei aina keli ihoa hyväilekkään, eikä ihastuksen kyyneltä silmäkulmaan tuota, niin kyllä näistä aamu- ja iltapyrähdyksistä useimmiten päivän juhlahetkiä on tullut - luontoihmisenä nautin syvin henkäyksin ja viipyilevin katsein ihmettelemässä vuoden aikojen kiertoa ja kelien rikkauden summaa.
Kuluneena talvena on kyllä liian moni aamu - viikonpäivästä riippumatta - tuntunut maanantailta. Ei ihan heti tule mieleen näin kaikin puolin kränää, oikullista, toisille tappavaa ja useille invalidisoivaa talvea. Tai 'mukamas-talvea'. Tästä pakkasen, lumen, plussan, jään, pakkasen, vesisateen, jään, plussan, pakkasen....loputtomasti vuorotellusta eivät ole nauttineet edes talvesta pitävät - saatika me, joiden mielestä kylmä ja pimeä vuodenaika sais jäädä kokonaan pois.
Mutta sitten tulee kevättalvi ja aamutallilla näkee laittaa kissoille ruuat räpsäyttämättä keinovaloa päälle, uskaltaa päästää jo pikkasen huononäköisen ja -kuuloisen villispapan vapaana aamulirkille pelkäämättä tumman pienen äijän katoamista mustaan äärettömyyteen ja pääsee ihailemaan vanhan kivitallin suurista ikkunoista värilasien läpi viistosti ja pehmeästi lipuvaa auringonnousua...ihaillen hevosten siluettia ja kuunnellen aamuheinien puputusta. Se on viikkojen jäiset persliu'ut ja päin pläsiä tuiskuava lumi unohdettu ihan tosta noin vain.
Ja kuulkaas kuutamot ja tähtitaivaat. Voi pojat ne ne vasta täällä keskellä korp...eiku luontoa hyvien yhteyksien päässä (ei pidä unohtaa mainontaa) ovat jotain mielipuolisen ja sadunhohtoisen kaunista. Puolisko pruukaa käydä koirien kanssa iltakierroksen samaan aikaan kun minä lähden iltatallille ja ei siinä kyllä sit muuta tarvi arkiromantiikan puitteiksi ku oman Ranchin yllä kimaltelevan elokuvataivaan. Semmone oli taas eilen illalla meille tunnelmaa luomassa.
Tästä se lähtee taas touhukas viikko käyntiin - perjantaitunnelmissa. Kyllä kelillä ja vuodenajoilla on vaan suuri merkitys mielialaan. Tästä lähtee myös käyntiin meikäläisen turinat Black Horse Bloggarina. Ei mene kuin tovi ja tuuttaan ulos jo Tilallisen turinoita vol 437 :D
Ihanaa kevätaurinkoa kaikille!
😍,komea lipizza!!
VastaaPoista