Tilallisen turinoita vol2 - Tilakauppoja ja sen seurauksia by Hanne

Talvinen RRanch

Unelmia toteuttamassa

Tilan hankinta kiitolaukka-kaavalla

Tilakauppojen suhteen etenimme Puoliskoni kanssa, kuten kaikessa muussakin. Lyhyesti todettuna - rivakasti. Olimme erittäin tuore pariskunta kun lähdimme kevättalvella 2016 'ihan vaan katselemaan toistemme asumismieltymyksiä'. Matkaan lähti Madame Pyörremyrsky ja vain aavistuksen hitaampi herrasmies.

Puolisko harrastaa vanhoja autoja ja brätkiä, eikä ne meikäläisellekään vieraita kapistuksia ole. Minä taasen olen haaveillut hevostilasta 8-vuotiaasta alkaen ja työksenikin näitä ratsihommia teen. Lisäksi olen lasitaiteilija joten verstas- ja tallitilaa tarvitaan runsaasti. Yhdistävänä tekijänä meillä on nk. 'romustelu' eli molemmat rakastamme kaikkea vanhaa; liikkuvien vekottimien lisäksi vanhoja tarve-esineitä, työkaluja, astioita, kylttejä, huonekaluja...eläinten kalloja...mikä tahansa 'ajan sammaloima' saa meidän silmät sädehtimään. Sijainti olis hyvä olla rauhallinen, mutta kohtuumatka Puoliskon töihin.

Tiedän useita ystäviä ja kollegoita, jotka ovat etsineet tilaa vuosikausia - joku jopa vuosikymmeniä. Meilläkin oli kriteerit jo ennakkoon asetettu melko korkealle. Niinpä jopa itselle pienoisena yllätyksenä tuli, että kolmas näkemämme paikka oli 'juuri se oikea'. Siis mitä ihmettä - eihän tää voi mennä näin helposti, eihän siis kukaan ole löytänyt täydellisesti haaveisiinsa osuvaa tilaa muutamassa viikossa, ajellut pihaan ja tiennyt samantein - näkemättä kokonaisuutta - että kas tässä se meidän tuleva ranchi on. Vaan näin kuulkaas juurikin kävi. Maaliskuun viimeisenä päivänä kävimme ensimmäistä kertaa ja Vappuaattona juhlimme työnjuhlaa uusina tilallisina. Ja töitähän tulisi riittämään.

Suru+onni=elämä

Juuri ennen ranchin löytymistä, kuoli vaikean sairauden uuvuttama rakas äitini. Hieroessamme tilakauppoja meni huonossa hapessa oleva isäni suureen leikkaukseen (josta onneksi selvisi) ja samaan aikaan podin itse selkääni ja vuoden sisään viidettä kovaa flunssaani. Minun oli myös päätettävä pikavauhtia mitä teen rakkaalle, perheeni kanssa remontoimalle, yli satavuotiaalle talo-kaunokaiselleni Sipoon kirkon kainalossa. 

Puoliskolla oli omat huolensa, kuten teinityttären elämän sopeuttaminen kansainvälistä koulua käyvästä ja palveluiden lähellä asuneesta sysikorven landekoululaiseksi. Siinä jäi kyllä se paljon puhuttu suhteen alun hanimuuni aikasta lyhkäseksi, kun sitten kesällä muutimme sirkuksemme portaittain ranchille. Samaan aikaan olin kuitenkin tavattoman onnellinen - olinhan toteuttamassa suurinta unelmaani. Jotenkin uskon, että hirmuisesta vauhdista huolimatta, aistit olivat herkimmillään kaikkien suurien tunteiden myllätessä ja taltioin tunnelmat visusti sydämeeni. Elämä todella maistui suolaiselta ja makealta!

Suunnitelmia 

Ranchin haltuun saatuamme - vain muutaman kerran päästyämme siihen tutustumaan ennen kauppoja - oli omat ratsitoiminnan suunnitelmani jo pääpiirteittäin paperilla ranskalaisina viivoina ja suuri sekava soppa pääkopassani rönsyinä. 

- ratsikentän kunnostus, tarhojen kunnostus, laitumen kunnostus, kesätallin kunnostus, talvitallin remontointi, WE-puiston rakentaminen.....plus kaikki muut tilan työt ja rakennusten laitto päälle.

Vaan kuinkas kaikki sitten menikään. Tuliko lista suorittua yhtä nopeasti kuin Ranchin osto. Ja millä nimellä ranchia alettaisiin markkinoimaan....kunhan ensin päästäis muuttamaan. Tarina jatkuu seuraavissa turinoissa. Tässä vielä alkukesän tunnelmia kuvana - silloin kun tajuntaan alkoi mennä, että 'tää paratiisi o hei meijä'.

Tilaan kuuluu viljeltyä peltoa ja laidunta reilut 5ha - kultapossukoiden heinät tulevat omalta pellolta ja pojat saavat 'äidin tekemää ruokaa'.