Ihana Islanti by Arnella Nyman

Hei taas pitkästä aikaa!

Kisakausi on jo kunnolla pärähtänyt käyntiin ja puuhaa riittää. Keleistä on nautittu ja täytyy kyllä sanoa että kesä (varsinkin tällainen kesä) on ehdottomasti lempivuodenaikani :)

Noin kuukausi sitten olimme neljä päivää isäni Robin, ja valmentajani Hjaltin kanssa Islannissa. Sielläkin sattui säät suosimaan, aurinko paistoi ja maa oli sula - heti kotiin tultuamme oli lumimyrsky vallannut Islannin !

Nyt kun Islannin tuliainenkin jo seisoo pihassa, ajattelin hieman kertoa reissustamme.

Olemme jo reilun vuoden verran puhuneet siitä, että Thórin täyttäessä tänä vuonna 15 vuotta, olisi aika löytää nuorempi hevonen, jota saisi rauhassa kehittää Thórin rinnalla. Tarkoitus on siis edelleen jatkaa Thórin kanssa kilpauraa, mutta jatkaja olisi hyvä olla jo kehitteillä. Tällaisia lupaavia nuoria, joilla kuitenkin olisi jo jotain näyttöä, ei ihan puussa kasva. Joten olemme rauhassa ja hiljalleen pitäneet "silmät auki". Hjalti matkasi jo Islantiin pari päivää ennen minua ja katsasti myyntihevostilanteen hyvien ystäviensä kanssa. Hän tietää makuni, joten hän pystyi karsimaan valikoimasta pois ne yksilöt, jotka eivät ole "minun tyyppiäni".

Isäni ei ole koskaan käynyt Islannissa, joten minun oli helppo houkutella hänet mukaani. Ensimmäisenä haimme vuokra-auton ja heti lentokentältä suuntasimme pakolliselle Blue Lagoon-visiitille. Isäni ei ollut lainkaan niin vakuuttunut etukäteen, tykkäisikö hän tuollaisesta vedessä lillumisesta, mutta kun olimme olleet Lagoonilla noin 2 minuuttia, hän jo pyysi minua ottamaan valokuvia joita hän sitten illemmalla lähetteli innoissaan kavereilleen :) Blue Lagoon on kyllä todella yksi maailman ihmeistä - vesi on luonnostaan reilu 40°C ja maisemat ovat mystisen upeat. Veden keskelle on rakennettu hauska baaritiski, josta voi uiskentelun ohella käydä hakemassa virvoketta.

Lentokenttää ympäröivä alue muistuttaa ylipäätään lähinnä kuumaisemaa, ja tuntuu todella epätodelliselta. Reykjavik puolestaan on ihana ja moderni pikku kaupunki, josta löytyy runsaasti hyviä ravintoloita ja shoppailumahdollisuuksia (varsinkin näin hevosihmiselle) :).

Asuimme noin 5km Reykjavikin keskustasta, aivan tallialueen tuntumassa, modernissa, mutta sympaattisessa hotelli Heidmörkissä. Hotellin omistaa Hjaltin hyvän ystävän vanhemmat, jotka olivat todella sydämmellisiä ja vastaanotto oli ihanan lämmin. Suosittelen tätä hotellia etenkin hevosturisteille! Reykjavikin tallialue on uskomaton - arviolta noin 5000 hevosta asuu aivan keskustan tuntumassa. Ratsastuskerho omistaa tilukset, ja tunnetut treenarit ja ratsastajat pitävät tallejaan siellä. Ratsastusalueet ovat yhteiset ja niitä on runsaasti - iso raviradan tyylinen rata, monta ovaalirataa, kenttiä ja suuri maneesi. Maastojakin on loputtomiin, ja Islannissa tuntui siltä, että siinä missä meillä Suomessa menee pyöräilytie autotien vieressä, menee Islannissa hiekkapohjainen  ratsastustie.

Perjantaina aloitimme Reykjavikin tallialueella jossa kokeilin kolme hevosta Hjaltin ystävien Siggin ja Eddan tallista. Sen jälkeen kiertelimme kolmella eri tallilla hieman idempänä, ja paikallisen kyydissä istuminen oli todella hauskaa (ja todella vauhdikasta) - saimme samalla hyvin autenttisen "sightseeing" kokemuksen. Islantilainen mentaliteetti muistuttaa hieman Espanjalaista - ei turhia stressata ja päivän aikataulu muotoutuu omalla painollaan.

Kaikki (maailmanmestareiden) tallit jossa kävimme oli todella hyvin pidettyjä, ja ihmiset olivat todella vieraanvaraisia - joimme arvioilta 10 kuppia kahvia tuona päivänä ja söimme varmaan viittä eri kakkua tai pullaa :D Hevoset ovat iso osa Islantilaista kulttuuria, ja meriiteistä ja saavutuksista ollaan hyvällä tavalla ylpeitä.

Kokeilin neljää oria, yhtä ruunaa ja yhtä tammaa. Hevosista ei paljoa kerrottu ennen selkään nousua, ikä ja sukupuoli korkeintaan. Ensin katsoin kun kunkin hevosen treenari ratsasti ja sen jälkeen oli minun vuoro nousta selkään. Sain kokeilla hevosia kentällä tai maneesissa, mutta 95%:sesti kokeilin niitä ratsastustiellä niin, että muut ajoivat Land Cruiserilla vieressäni ja videoivat. Tulipahan ainakin hevosten liikennevarmuus testattua :D Tämä oli todella hauskaa ja vähän myös "out of my comfort zone". Kaikki hevoset olivat hienoja ja kivoja, mutta toki tunsin heti kenestä pidin eniten.

Lauantaina kokeilin ne kolme joista tykkäsin eniten - Siggillä ja Eddalla yksi ori, yksi ruuna ja yksi tamma. Loppullisen päätöksen tein ruunan ja tamman välillä, vaikka alunperin kyseessä piti olla ori. Ruuna oli iso ja näyttävä 8-vuotias, mutta aika raaka. Tamma puolestaan oli hieman pienempi, 9-vuotias, mutta ratsain todella näyttävä ja ryhdikäs. Tamman töltti oli mahtavan tuntuista ja jotenkin se vain "kolahti". Edda ja Siggi eivät olleet ajatelleet edes alunperin myyvänsä tammaa!

Päädyimme sitten kotona mietittyämme ykköspalkinnolla kantakirjattuun tammaan, Lausn frá Skipaskagaan, joka sunnuntaina saapui Suomeen <3 Lausn lensi keskiviikkona Belgiaan, josta se on matkannut Ruotsin kautta Suomeen. Hän on palautunut matkasta hyvin ja eilen hänet on tullattu Suomeen, tunnistettu, ja rokotettu. Perjantaina Lausn saa kengät alle ja ehkä viikonloppuna ratsastan kevyesti :) Tänään vuorossa olisi pesu ja hieman tiluksiin tutustuminen.

Lausn on tietyllä tavalla hyvin erilainen hevonen kun mitä minulla on aiemmin ollut, mutta sitten toisaalta taas hänessä on jotain samaa. Lempinimeksi muodostui "Laila" :) Lausn (lausutaan "Löisn") tarkoittaa vapautusta tai ongelmanratkaisua !

Ihanaa kesän jatkoa kaikille :)

// Arnella Nyman