Ensin piti harjoitella liikkumista. Poni juoksi pää pitkänä, ei malttanut seisoa ja käynti oli hätäistä. Liikkumista yritimme harjoitella useamman kerran, ilman suurempaa edistystä.
Ulkonäön siistiminen aloitettiin edellisenä iltana. Pesin Veikon shampoolla ja hännän pään Fairylla(tuli kyllä valkea). Puunasin myös Veikon suitset ja pakkasin kaikki tavarat valmiiksi koppiin.
Näyttelypäivänä heräsi jo kuudelta tekemään eväitä ja laittamaan Veikkoa kuntoon. Varttia vaille kahdeksan lähdettiin ajamaan kohti Hattulaa. Matkalla pysähdyttiin kerran tarkastamaan Veikko ja ostamaan kuskille kahvia.
Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja käytiin ilmoittautumassa. Veikolle saatiin vuokralle karsina johon se vietiin odottelemaan. Veikon piti tietysti piehtaroida kopissa. Onneksi oli loimi päällä niin vain pää ja kaula olivat turpeessa.
Meidän numero oli 10 kun luokassa oli 15 osallistujaa. Kävelytin Veikkoa ympäriinsä kun odotimme omaa vuoroa. Pyöräaitaus oli Veikosta hurjan jännä paikka, seinät olivat niin korkeat ettei pieni poni nähnyt ulos.
Aika meni odotellessa tosi hitaasti mutta lopulta tuli meidän vuoro. Minua jännitti tosi paljon.
Veikko käyttäytyi kehässä ihan hyvin mutta ei suostunut ravaamaan kunnolla. Saimme 2.palkinnon ja 37,5 pistettä. Veikko on kesän jäljiltä hieman pulskassa kunnossa mutta kiltit tuomarit kirjaisivat vain "lihaksikas ja pyöreä runko" 😉
Kaikki saivat ruusukkeen ja palkinnon, Veikko sai heppanameja ja riimunnarun.
Näyttely oli kiva kokemus, kaikki olivat ystävällisiä ja hevoset hienoja. Veikkokin tykkäsi. Voisin mennä uudestaankin. Nyt kun tiedän miten näyttelyissä toimitaan olisi seuraava kerta varmaan helpompi.
