Kotimatka Fuengirolasta Suomeen kisaten :) by Jaana Kivimäki

Me lähdettiin tammikuun puolessa välissä ajamaan hevoseni Bellilenen kanssa kohti etelä Espanjaa, Fuengirolaa, jossa saatiin nauttia lämmöstä noin 2,5kk. Treeniaika oli ohitse, kunto kova ja hirmuinen zemppi päällä.  Kisareissu alkoi siis 26.03.2017. Tiimini muuttui vain viikkoa ennen lähtöä, Jenni läks koti-Suomeen ja tilalle tuli Ida Hyvärinen Kuopiosta. Vähän ensin ajattelin että näinköhän on hyvä uudella tiimillä heti startata kisassa, mutta en suurempaa stressiä asiasta ottanut.

Ensin siis lähdettiin kohti Ranskaa, missä minulla oli kauden ensimmäiset kansainväliset kolmen tähden vammaisratsastuskilpailut. Nappasin kahdelta päivältä sijoituksen, parhaimpana kolmas sija team testistä. Toisen päivän rata oli minulle itselleni vaikea ratsastaa kovan spastisuuden, eli kramppien vuoksi. Syy selvisi radan jälkeen kun huomasin että häntäluuni oli hankautunut läpi ihosta(taas) ,lääkäri kielsi minua ratsastamasta kolmatta päivää, joten vapaaohjelman jätin siksi väliin.

Ranskan kisa on ollut minulle yleensä melko vaikea, koska Bellilene pelkää kisapaikan suurta kisahallia, syystä jota en tiedä, se vaan on sille ahdistava ollut parina edellisenä vuonna.
Nyt tamma oli kuitenkin rento ja kuuliainen. 

Ida pärjäsi groomina ja ratsuttajana hienosti, vaikka ei juurikaan meihin muihin ollut ehtinyt tutustua.

Ranskasta siirryttiin Hollantiin De Morteniin, missä asusteltiin isolla tallilla, jolla oli pari ulkokenttää, ja pari maneesia, kävelytyskoneet yms mukavuudet. Asunto meillä oli tallin yhteydessä. Alkuun pidettiin muutama päivä treenivapaata, itse hoitelin lääkekuurin kera takapuoleni haavaa ja sitten alettiin harjoittelemaan taas ohjelmia. Varsinkin freestyleä, jota en päässyt Ranskan kisassa ratsastamaan.
Meillähän on nyt tänävuonna kokonaan uudet ja hieman vaikeutuneet radat, joten muutenkin niiden ratsastaminen on myös treeneissä tärkeää. Neljä vuotta kun on samoja vanhoja ohjelmia hangannut menemään, niin tuppaa välillä mennä päässä uudet ja vanhat radat sekaisin 😀.

Melkein kahden viikon treenitauon jälkeen siirryttiin Belgian kisapaikalle Waregemiin.
Sinne lensi Espanjasta avukseni myös valmentajani Alicia. Ja suomesta paikanpäälle tuli Viivi, joka tekee minusta dokumenttia, joten sain taas pitkästäaikaa kamerankin seuraamaan touhujani.
Belgian kisa alkoi hyvin, olin team testissä taas kolmas, parantaen edellisen kisan prosentteja, vaikka minulla tulikin se pelätty black out kesken radan ja unohdin mihin mun pitää mennä...sain siis jokaiselta viideltä tuomarilta -0.5%, aika paljon yhden virheen vuoksi, joka vei minulta myös kakkossijan.
Seuraavana päivänä juuri ennen rataa meinasin tippua Bellileneltä kun se säikähti kentän viereltä lentoon pyrähtävää isoa lintua, aargh, mä olin enemmän vihainen kuin säikähtänyt, mutta jännityin kait kuitenkin tapahtuneesta sen verran että se näkyi myös suorituksessa. Siirtymät varsinkin olivat huonoja. Prossat olivat kuitenkin taas paremmat kuin edellisen kisan henkilökohtaisessa ohjelmassa, ja sijoitus oli jopa neljäs. Joten ihan tyytyväinen kait tässä pitää olla.?

Freestyleä en ollut tosiaan vielä koskaan esittänyt tällaisena uutena, joten eniten minua jännitti se olinko aloituksen ajatellut oikein, jotta rata alkaisi musiikin kanssa oikeasta kohdasta. Aloitin hyvin, mutta hevosen tahti oli käynnissä hitaampaa kuin normaalisti ja jouduin ohjelmaa kesken radan hiukka soveltamaan, selviydyttiin suht ok, sijoituin viidenneksi,mutta paljon jäi parantamisen varaa. Prosentit olivat kuitenkin ekaksi radaksi suht hyvät 69,3%, joten siitä niitä on hyvä lähteä nyt vaan nostamaan ja miettimään muutenkin kaikin puolin kahden kisan kokonaisuutta, onnistumisia ja mitä pitää vielä paljon treenata ja mitä asioita ehkä jopa muuttaa.

Belgiassa, asusteltiin tutun perheen luona 8 päivää ja Bel tutulla tallilla ihan asuntomme lähellä. Bel lepäili kisan jälkeen pari päivää ja sitten taas treenattiin, nyt kohti Saksan Mannheimin kolmen tähden kv kisaa. Pari päivää ennen saksaan lähtöä tipahdin kaksi kertaa tuolistani, ensin mursin varpaani, ajattelin että joudun saksassa ratsastamaan lenkkareissa, sitten löin silmäkulmani ja siitä siis silmä mustana, mutta onneksi turvotus vähän ehti laskea jaloista ennen kisoja ja meikit on keksitty, (mä vähän säädän välillä )😆.
Lähtöaamuna kävin vielä lääkärissä hakemassa taas antibiootit tulehtuneeseen häntäluun haavaumaan. Oma terveyteni ei siis ollut kisaan lähtiessä paras mahdollinen. Mutta mä käänsin vaan itselleni virtanappia kovemmalle ja taistelutahtoni esiin.

Saksan kisa järjestetään yleensä niin että on välipäiviä kisapaikalla, koska siellä on niin paljon kaikkea tapahtumaa samaanaikaan. Me saavuttiin kisapaikalle ke. 4.5, jolloin me vaan illalla saavuttuamme kävelytimme hevosen. Vet chek oli torstaina, aamusella ennen sitä ratsastin Bellen kisa areenalla. Tamma tuntui suht hyvältä, mutta hieman väsyneeltä. 

Olin tutustunut aikaisemmissa kisoissa Saudi Arabian 5-ryhmän ratsastajaan Ahmediin, meistä on tullut ihan hyvät frendit ja Ahmedin kanssa juteltuamme, sovimme että saan "lainata" hänen groomiaan Rowenaa, ratsuttamaan kisassa Bellen. Ajatuksena oli kokeilla kuinka Bellilene suhtautuu ammattiratsuttajaan, ennen suoritustani, ja muutenkin siihen että sinne nousee yks kaks vieras ihminen. Kuitenkin minulla oli mahdollisuus pistää Rowena jo välipäivänä ratsuttamaan. Eli perjantaina hän ridasi Bellileneä 1/2 h. Meidän kisoissa, 1-3-ryhmän ratsastajilla saa olla ratsuttaja selässä kisapäivinä max 30min. Yleensä minun ratsuttajani ratsastaa ennen minua noin 15-minuuttia. 

Bel oli todella hyvä ratsastaa kaikkina kolmena kisapäivinä. Rowena ratsasti sitä noin 10-15 minuuttia aina ennen minua. Tamma oli todella kevyt ja mukava ridata.
Me parannettiin päivä päivältä prosentteja, ja rikottiin omia enkkoja. Freestylessä jopa 73% eli noin neljän prosentin noste edelliseen. Näimpä myös kevään kisakausi ja tämä raskas 4-kuukauden reissu päätettiin kolmeen voittoon. Oli upeaa kuunnella maammelaulua, joka jo melkein korvissa soi kotimatkalla. 

Nyt olen ollut kotosalla muutaman viikon. Bellilene on laidunlomalla pari viikkoa, tamma on sen ansainnut! Mun kroppa on melko väsähtänyt, onhan takana rankat neljä kuukautta, on ollut paljon treeniä ja kisoja. On taas nähty maailmaa ja autolla ajoakin kertyi noin 10 000 km. Sain ja opin paljon reissussa, niin itsestäni, ratsastuksesta kuin hevosestani. Olen kevätkauden saldoon enmmän kuin tyytyväinen, ja tietysti helpottunut myös siitä että selvittiin suht ehjinä koko tiimi takaisin Suomeen. Kohta alkaa taas kova treeni, saimmehan kvaalattua itsemme Euroopanmestaruus kilpailuihin, jotka järjestetään Ruotsissa elokuussa. Sinne siis sitten mitalin metsästykseen 😊

T. Jaana